Teksti Marjo Soulanto

– Mitä, onko se muka mahdollista, kysyi johtava ympäristökasvattaja Kaisa Pajanen, kun hänelle ehdotettiin muutama vuosi sitten hiilivapaan saaren perustamista.

1700-luvulla helsinkiläiset kalastajat suunnistivat mereltä kotisatamaan Harakassa vilkkuvan majakan avulla. Tänään pientuulivoimala jauhaa saarella sähköä. Harakassa hiilipihi elämäntyyli ilmenee muutenkin monin tavoin. Se näyttää olevan vieläpä yllättävän hauskaa ja kekseliästä.

Ostoenergian tarve väheni yli 60 prosenttia

Kun Helsingin ympäristökeskuksen ylläpitämä Harakan luontokeskus aloitti hiilineutraalin aikakauden, luontokeskuksen ostoenergian tarve laski yli 60 prosenttia. Harakan esimerkki pistää miettimään.

Suomalaisena ihmisenä saan aikaan noin 33 kilon hiilidioksidipäästöt joka päivä – noin kaksi kertaa enemmän kuin vaikkapa ruotsalainen tai kiinalainen. Jos minulle annettaisiin tänään vain kaksi kilowattituntia, käyttäisinköhän sen kahden minuutin suihkuun tai 200 tunnin kännykkälataukseen?

Saarella on mukava vierailla lasten ja nuorten kanssa, sillä tiedon lisäksi siellä saa toiminnallisesti lähituntumaa uusiutuviin energialähteisiin. Tuulen voimaa voi kokeilla jättikokoisilla kotkan tai amiraaliperhosen siivillä. Tuulimittari näyttää tuulen voimakkuuden ja suunnan. Eväät voi lämmittää upealla aurinkogrillillä. Kuntosalikäynnin voi korvata lataamalla kännykän akkua käsikäyttöisellä veivivoimalla.

Paikallinen energiantuotanto on tätä päivää

Lienevätkö osasyynä meren kimaltaminen auringossa, ulapalta puhaltava tuuli ja kalliokedoilla häikäisevä keto-orvokkien loisto, mutta aiemmin kovin luoksepääsemättömiltä tuntuneet uusiutuvan energian laitteet alkavat tuntua saaressa vietetyn päivän jälkeen itsestään selviltä – ja ympäristöystävällisyytensä vuoksi ihan välttämättömiltä. Miksi ihmeessä Suomessa vannotaan vieläkin niin suuressa määrin öljyn, turpeenoton ja ydinvoiman nimeen?

Sitran johtajan, Jukka Noposen mukaan uusiutuvan energian hajautettu ja paikallinen tuotanto on täysin mahdollista Suomessa. Päinvastoin kuin ehkä luulisi, jopa aurinkoa riittää yhtä lailla kuin vaikkapa Ranskassa ja Saksassa.

Noposen kokemuksen mukaan tavalliset ihmiset ovat kyllä kiinnostuneita ja innostuneita uusiutuvasta energiasta. – Kun vain saataisiin valtiovalta ja sähköyhtiöt mukaan.

Tekniikan ihmeet istuvat kauniisti vanhoihin rakennuksiin

Arkkitehti Pekka Hänninen sanoo, että edes ammattilaisilla ei ole aina selkeää kuvaa siitä, miltä uusiutuvan energian laitteet näyttävät ja mitä niillä tuotetaan.

– Energiateknologian liittäminen osaksi rakennuksen arkkitehtuuria on kokonaan uusi taiteen laji. Mutta heinäkuun alussa voimaan astuvat rakentamisen uudet energiamääräykset. Ne kannustavat talokohtaiseen energiantuotantoon uusiutuvilla energiamuodoilla.

Ainakin Harakassa ympäristölle ystävällisen tekniikan ihmeet on saatu istumaan hyvin kauniisti kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin rakennuksiin. Energialuontopolulta löytyvät pientuulivoimalan lisäksi aurinkolämpökeräin, aurinkopaneeli, aurinkopuhallin ja ilmalämpöpumppu. Nämä kaikki laitteet ovat retkeilijän nähtävissä. Kiinnostavaa tietoa on myös Hiilipihi Harakka -näyttelyssä, joka on esillä vanhassa lennätinrakennuksessa.

– Tavoitteenamme on jakaa tietoa energia-asioista yhä laajemmalle. Kutsummekin Harakan energialuontopolulle eri-ikäisiä kuluttajia ja ammattilaisia, koululaisia ja perheitä, sanoo Kaisa Pajanen.

KUVAT

Kaisa Pajanen, Erkki Makkonen ja Ella Partti kokeilevat tuulen voimaa jättiläissiivillä. Kuva Lotta Henriksson.

Alla: Harakan tuulivoimala. Kuva Kaisa Pajanen.

Energialuontopolku on auki yleisölle syyskuun loppuun klo 10–17 (la suljettu). Hiilipihi Harakka -näyttely on avoinna toukokuun loppuun sekä 9.7.–30.9. klo 10–17 (la suljettu).

Harakan luontokeskus järjestää saarella energianeuvontaa ja opastuksia yhteistyössä Ilmastoinfon ja Suomen luonnonsuojeluliiton Negawattineuvonnan kanssa.

www.hel.fi/ymk/harakka

Yhteysalus Harakkaan: http://www.merenkavijat.fi/wordpress/.

Hiilineutraali Harakka -hankkeen näyttelyitä ja materiaalia ovat suunnitelleet Pekka Hänninen, Annukka Luomi, Kaisa Pajanen, Jari Viinanen sekä Mikko Sääskilahti ja Janne Käpylehto. Hanke sai vuonna 2011 rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR). Rahoituksen myönsi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.