Teksti Seppo Parkkinen

Perhostoukkien kasvatus koululuokassa kiinnostaa lapsia. Siinä hyönteisen elämänkierto opitaan hauskasti. Elokuussa koulun alkaessa toukkia löytyy helposti; oppilaita voi pyytää vaikka tuomaan itse löytämiään toukkia kouluun kasvatettaviksi.

* Kun toukka otetaan kasvatettavaksi, on aina tärkeää katsoa, miltä kasvilta se löytyy. Monille toukille kelpaa vain yksi kasvilaji, mikä tahansa ruoho ei käy.

* Kasvatusastiaksi sopii esimerkiksi tilava lasipurkki. Purkkia on hyvä pitää alassuin, jolloin papanat on helppo poistaa kannesta kopauttamalla.

* Puhdistus ja ruoanvaihto pitää tehdä päivittäin tai joka toinen päivä riippuen siitä, kuinka kauan ravintokasvi pysyy purkissa riittävän tuoreena.

* Viikonlopuksi purkin voi antaa esimerkiksi jonkun oppilaan hoitoon.

* Toukka luo muutaman kerran nahkansa, jona aikana se ei syö. Jotkut lajit koteloituvat ravintokasvinsa varteen, toiset kaivavat itsensä maahan (hiekkaan) koteloitumaan. Tällaiset lajit olisikin koteloitumista varten siirrettävä purkkiin, jonka pohjalla on hiekkaa tai sammalta.

* Jos lajia ei tiedä, on hyvä varata sekä kasvinvartta että pohjamateriaalia koteloitumispurkkiin.

* Koteloitumisajan lähestymisen tietää siitä, että toukka lopettaa syömisen ja alkaa kuljeskella rauhattomasti ympäriinsä. Jotkut lajit aikuistuvat jo syksyllä, toiset vasta keväällä.

* Onnistuneen kasvatuksen tuloksena voi päästää kotelosta kuoriutuneen perhosen vapauteen.